Kesän antimet

Meidän takapihalta löytyi vielä vuosi sitten kolme noin kolmenmetrin korkuista tuijaa, punainen viinimarjapensas, ruohikko ja villiintynyt pensas. Muutimme vuosi sitten huhtikuussa tähän aivan ihanaan rivitaloasuntoon ja silloin jo päätin, että pihalle pitää tehdä jotain.

Esikoisen syntymän jälkeen tuli haave pieni muotoisesta koti puutarhasta. Ostin siemeniä erilaisia salaatteja ja yrttejä varten. Tilliä, basilikaa, salaattitriio ja Kiinan kaali. Kiireellisen vauva arjen ja kaiken muun selittelyn takia projekti venyi pitkälle heinäkuuhun. Yksi kaunis (ja kuuma) päivä päätin repiä tuijat pois. Helpommin sanottu kun tehty. Kaksi päiväisen urakan jälkeen, saatiin tuijat tuhottua  ja piha siistittyä. Laattoja vietiin etupihan remontin tieltä mökille viime kesänä, joita tuotiin 10kpl takaisin nyt takapihaa varten.

Laatat asennettiin tuijien tilalle ja laattojen päälle rakensin kakkosnelosista kasvulaatikon. Kasvulaatikko imi kuusi säkkiä multaa, kolme ruukkusalaattia, basilikan, tillin ja neljä pussia siemeniä. Koko työ palkittiin nyt kuukautta myöhemmin.

Neea ja Roope tutkimassa pihan antimia.

Ruukku tomaatti saatiin miehen mummulta, koska hän innostui niin kovasti minun hyöty puutarha ideasta.

Tässä vielä kuvaa meidän laatikosta jossa vihertää niin hienosti.

pihalta löytyy yksi vadelman taimi kasvamassa ja mansikan varkaat juurtuamassa ensikesää varten purkissa. Mansikan taimet istutan vadelman viereen myöhemmin.

Niille jotka eivät minua niin tunne, en todellakaan ole mikään hortonomi. Tapan sisäkasvit alta aika yksikön joko hoitamattomuudella tai liika hoitamisella. Tämä on siis täysin ihme, että sain jotain näin hienoa aikaiseksi.

Voiko yhtään ylpeämpi olla omasta takapihasta, veikkaan että ei!

 

 

Kotimaa matkailua

Tämän vuoden kesäloma alkoi hieman myöhemmin kuin viimevuonna, mutta eipä se haitannut kun parhaimmat ilmat näyttää vasta nyt tulevan.

Tänävuonna (miehen) loma aloitettiin reissulla Urjalan makeistukulle, josta mukaan tarttui namia jälleen enemmän kuin laki sallii.

Matka jatkui Urjalasta Espooseen, isoonomenaan ostoksille. Ostoksista tulee myöhemmin oma kirjoituksensa. Neea nukkui lähes koko ostosreissun vaunuissa. Espoosta hurautettiin Helsinkiin kauppakeskus Kamppiin. Todettiin jälleen kerran ettei Helsinki ole meitä varten. Kiitos liikenteen ja hirveän määrän ihmisiä.

Paluumatkalla poikettiin näkötornilla vähän jalottelemassa.

Ensimmäinen reissu oli aivan loistava, seuraavaa odotellessa!

Lasten ihmemaailma

 

Hoplop vai Leos leikkimaa? Neea on nyt kahdeksan kuukautta ja olemme käyneet reilu kahden kuukauden aikana monesti sisäleikkipaikoissa, suomen kesä kun on niin lämmin.

Ensimmäisellä kerralla puolenvuoden iässä käytiin Leos leikkimaassa.  Itse tykästyin liukumäkiin, joita sitten laskettiin aika paljon. Tuolloin Neea ryömi mutta ei vielä noussut seisomaan tukea vasten, joten suurinosa ajasta meni sylissä.

Toisella kerralla käytiin Pirkkalan hoplopissa. Tuolloin Neealla oli jo vähän vauhtia menemisessä, kun oli oppinut nousemaan ylös. Sain itse mennä perässä tunneleissa. Tuolloin mukana oli myös hyvä ystävä Nella ja hänen poika Jiro.

Sitten kokeilussa olikin Linnainmaan hoplop. Hoplopit on aika samanlaisia, mutta tässä hoplopissa pettymyksen teki valojen käyttö. Pienten puoli oli todella hämärä, kuten myös isompien puoli. Voin kuvitella että hämärää/pimeää pelkäävä lapsi ei uskalla joka paikassa liikkua.

Neean lemppari on ehdottomasti pallomeri.

Linnainmaalla on tullut käytyä useamman kerran ihan vain siksi, että se on lähempänä kuin mikään muu hoplopeista.

Positiivisesti yllätyin siitä kuinka edullista oli ruoka tuollaisessa ”huvipuistossa”. Tottunut niin siihen, että ruoka maksaa maltaita. Silloin omassa nuoruudessa ei ostettu ruokaa esimerkiksi kun mentiin Särkänniemeen, vaan otettiin eväät. Olen nyt kaksi kertaa ottanut bataatti ranskalaiset, jotka ovat olleet todella hyvät ja maksaneet 3,90€

Jos pitäisi valita niin aikuisena valitsisin leos leikkimaan ihan vain siksi, kun tunnelit ovat sielä korkeampia kuin hoplopissa. Lapsen asemassa valitsisin kuitenkin hoplopin. Tunneleita/kerroksia on parhaimmillaan viisi päällekkäin. Muuten löytyykin molemmista aika samat jutut.

Itse pienenä olisin varmasti ollut super innoissani, jos tuollaiseen paikkaan olisi päässyt!

Kesä

Meidän kesä on lähtenyt hyvin käyntiin sateisista ilmoista huolimatta. Sateisina päivinä ollaan oltu joko kotona tai sitten kirppareita kiertelemässä. Kirpputorilta mukaan on löytynyt vaikka mitä, mutta nämä Reinot oli niin suloiset❤️

Mansikoita käytiin keräämässä, huonosta sadosta huolimatta, reilu neljä kiloa. Neea oli sillä välin hoidossa kummitädillä, jotta saatiin kahdestaan rauhassa kerätä.

Samana iltana käytiin lyömässä pesäpalloa ja Neea pääsi tutustumaan ensimmäistä kertaa jalkapallokenttään.  Kiva oli kontata kun tilaa riitti!

Paluumatkalla hassuteltiin miehen kanssa💕

Sain vielä ikuistettua hetken kun Neea pysyi paikallaan ja tutki leluaan. Yleinsä ollaan niin kovaa menossa paikasta toiseen ettei perässä meinaa pysyä.

Uuden oppimista

Meidän pikku-neiti on tänään 7kk ikäinen. Aika menee kyllä todella hurjaa vauhtia eteenpäin. Ei tunnu kovinkaan pitkältä ajalta, kun Neea oli pieni. Sillon hän vain nukkui, söi ja nukkui. Enään ei meno ole lähellekään sitä.

Ihan pienellä aikaa Neea on oppinut liikkumaan pieniä matkoja kontaten, nousemaan polvilleen kaikkea mahdollista vastaan sekä nousemaan seisomaan sohvaa vasten. Askelia kärryn kanssa on myös otettu isin avustuksella.

Maailma laajeni hyvien säiden ansiosta myös takapihalle. Takapihalla Neea pääsi nurmikolle ryömimään ja terassille myös.

Pienen ihmisen kehitys on kiehtovaa seurattavaa. Lähes joka päivä on jotain uutta ja ihmeellistä. Niin äidille, isälle kuin lapselle. Innolla odotan sitä kun kehitystä tulee lisää ja pääsee esimerkiksi leikkipuistoon.

Bussi kulkee

Bussi, Linkka, Dösä, Nysse ja mitä muita näitä nimityksiä löytyy linja-autolle, joka kuljettaa ihmisiä päivittäin paikasta A paikkaan B.

Minä kutsun Bussiksi. Bussi kuljettaa meitä paikasta toiseen lähes päivittäin. Täälä Tampereella pääsee niin hyvin joka paikkaan ja vaunuilla vieläpä ilmaiseksi. Uuden vyöhyke systeemin ansiosta pääsee jopa Kuruun ja Sahalahteen saakka yhdellä kortilla.

Neean kanssa on kuljettu ihan pienestä asti vaunujen kanssa bussilla kaupungille, neuvolaan, mummalaan, mummulaan ja muille tutuille kyläilemään.  Pienempänä Neea nukkui vallan matkat, mutta nykyään suurin osa matkoista seurataan muiden matkustajien bussiin tuloa ja lähtöä.

Tänään bussi kuljetti meidät Ylöjärvelle iso-mummun luokse kyläilemään. Matkaan meni kaiken kaikkiaan 1 tunti 30 minuuttia. Jos osaa oikein katsoa bussien reitit ei kävellä tarvitse oikeastaan ollenkaan. Meillä kävelyä tuli huimat 800 metriä tänään.

Kolmekymmentä varvasta ja kaksi tassua❤️

nuori nainen kertoilee mitä pienen lapsen, koiran ja avopuolison arkeen kuuluu. Vähän pohjustusta ketä, mitä ja millaisia asioita käsitellään.

Yhteinen taival kaksilahkeisen kanssa on alkanut, kuusi vuotta sitten, vuonna 2011. Kihloihin päädyttiin 2013 ja nyt yhteistä eloa saman katon alla on vietetty 2014 vuodesta. Viime vuoden marraskuussa meidän parisuhde muuttui hieman, kun syntyi meidän esikoistyttö Neea.

Nykyään voin siis sanoa, että minulla on perhe❤️

Mukana pyörii myös Serra De Airesinpaimenkoira Roope. Roope on neljä vuotias kaikkien kaveri ja ennen kaikkea Neean paras ystävä.

Ensisijaisesti kirjoittelen vauva arjesta (ei tässä oikein muuta tällä hetkellä ole), mutta itseä kiinnostaa ruoan laitto, ulkoilu, valokuvaus ja sisustaminen joista kirjoittelen myös.